|
The Grumpy Gang The Grumman Aircraft Pilots Association European Branch |
|
Home > Meetings > 2005 Valdera Italy > Report Lauri Matilla |

|
|
|
11.05 Keskiviikko Sakemannit saislaittaa kielikurssille, kun niiden englanti tökkii, joutui monta kertaa kusymään mitä ne tarkoitti ja lopuksi se oli 0, eli antoivat transponderin koodin nolla nolla seitsemän yksi. Oli siinä arvuuttelemista. Muutenkin huudettiin rajat sisään ja ulos aina kun piti niin eivät olleet kovin halukkaita keskustelemaan. Kommentit oli rooger lähes joka kerta. Vähän ukkospilvia siellä sun täällä jota väisteltiin ja jossakin vaiheessa oli kieltoaluekkin jonka vierestä mentiin. Kieltoalueella oli jumalaton ympyrä rakennus ja luultavasti oli fissiokoekiihdytin laitos. Parcimia lähestyttäessä käskivät Novemberissa ilmoittautumaan sisäänpäin ja niin tehtiinkin ja taas rooger. Kenttä vaan lähesty ja ohjeita odoteltiin, että päästäs laskuun, mutta eipä niitä hirveesti meidän lasku kiinnostanut. Piti sitten lopuksi kysyä kiitotietä mihin laskeudutaan ja antoivat 24:sen. No tuulet sentään suostuivat kertomaan. Kenttästä huomas heti, että oli itäblokin peruja, eli betonilaattoja pitkin laskuun ja pomppimalla eteenpäin. Onneksi täältä löytyi shelli josta saatiin lisää menovettä Grummaniin. Kaitsukin ilmoitti, että ovat jo Ranskan puolelle ja kelit paranee. Laskeutumismaksu oli 6 euroa ja 58L lekopensaa makso 103 euroa. Oli tähän mennessä kallein paikka tankata. Kalle ja Stefan hörppäsivät olut, minun vuoro lentää Parcimista Kasseliin ja jäädään sinne sitten yöksi. Myös Kaitsun jättämä melusertifikaatti odotti briefingissä. Neitonen ei oikein ymmärtänyt, että se oli mulle tarkoitettu, mutta lopuksi suostui kopioon. Taisi itäsaksalainen vieläkin tykätä virallisista Ilmailulaitoksen leimoista kun lappu oli noin lujassa. Ei muuta kuin plaanin tekoon ja nokka kohti Kasellia ukkospilviä väistellen. Lähdössä suoraan reitille oli heti ukkospilvet edessä ja sateen takia mentiin 1300ft ja siinä vaiheessa kadottivat transpondderin koodin. Tuli kovasti kyselyjä missä mennään. Heti kun tilanne salli nostettiin 2000ft ja koodi alkoi taas näkymään. Tulipahan rauhallista ja kelitkin alkoi paranemaan. Kasselissa laskuu kohtalaisessa sivutuulessa, hieman töyssyinen lasku, mutta kaikki laskuthan on hyviä, kun omin jaloin koneesta poistutaan. Ja taas kentällä tankkaus oli reitin kallein polttoaine 1.82 ekee litra. Jos se tätä menoa nousee alaspäin mennessa, mitähän maksaa Italiassa. Kentän väeltä kyselemään halvinta yösijaa. saatiin hienosta Hotellista ja kolmelta pyysivät 80 euroa. Yksi yhden hengen ja kahden hengen huone. Jouduttiin vetämään arpaa kuka saa nukkua yksin ja Stefan voitti. Lauri häviäjänä Kallen kanssa samaan huoneeseen joka hallitsee kuorsaamisen taidon. Edellisyönä työnsin paperitollot korviin vaimentimeksi ja tolloja aamulla ei sitten löytynyt mistään. Tipahti varmaan kallon sisälle? Kaitsu ilmoitti, että ovat Ranskan Bronissa. Ranskan puolella yrittivät tehdä plaania, mutta ei kuuluma tarvi vaan saivat lentää vapaasti vaara-alueita väistän ja välillä tekivät paikkailmoitukset. Eivät näköjään ranskalaiset ole niin tiukkapipoisia, taitavat olla ilmailukansaa. Kaitsu oli saanut myös transponderin korjattua täällä Kaselissa suolaiseen yli 300 euroon. Korjaus kesti 3 tuntia. Hyvä pyytää kun tietää, että on pakko maksaa. Kello 24:00 suomenaikaa ja tutimaan jotta matka jatkuisi taas huomenna… 12.05 torstai |